Voiton puolella

Se olisi sitten yli puolet reissusta takana ja enää jäljellä vajaa kuukausi. En tiedä miten suhtautua asiaan.. Toisaalta kiva päästä taas Suomeen (vaikkei sekään varsinaisesti ihan nurkan takana vielä ole), mutta tänne on muodostunut kuin toinen perhe meidän vaihto-opiskelijoiden kesken.

Noin viikko siitä kun viimeksi mitään tänne kirjoitin ja töissä ei ole kyllä viikon aikana mitään erikoista tapahtunut. Tänään autoin yhtä herrasmiestä löytämään firman postilaatikon. Silloin tällöin kannan myös työparini radiota/avaimia kun hän tekee jotain muuta sekä autan muissa tähdellisissä askareissa kuten monitoreiden käynnistämisissä ja äänentoistojärjestelmän päällekytkennässä aamuisin. Maanantaisin ja tiistaisin keskus suljetaan viideltä ja aina kun ei ole ollut kiirettä(esim. käydä kaupassa) niin olen jäänyt avustamaan paikan sulkemisessa ja lähtenyt sitten sen jälkeen vasta kotiin. Näistä askareista työt täällä pääosin koostuu. Lisäksi myös ovien avaamista/lukkoon laittamista ja valojen päälle/pois kytkemistä. Silloin tällöin vieras unohtaa jotain keskukseen ja esineen etsiminen kuuluu myös paikallisen vartijan tehtäviin.

Siinä vähän jotain arjestani. Nyt toivotan taas hyvää yötä. Noin viikon päästä kerron taas kuulumisia ja tapahtumisia.

Pääsiäinen

Kolmas viikko jo takana.. Kyllä se aika kuluu nopeasti.

Pitää oikein miettiä mistä kirjoittaisi.. Töissä kaikki etenee ja päivät kuluu. Työpäivinä ei oikein ole aikaa tehdä mitään. Ehkä vähän ruokaa ja käydä suihkussa. Pitäisi oikeasti osata vähän suunnitella etukäteen mihin aikansa käyttää..
Kävin tiistaina kaupassa ostamassa ruokaa enkä ollut yhtään ajatellut asiaa sen pidemmälle, joten marssin vain sisään.. Muutaman minuutin päästä tajusin että ostoskori olisi varmaan ollut ihan hyvä idea... Selvisin kyllä siitäkin loppujen lopuksi ihan kunnialla pikku kommellusten jälkeen. Tekemällä oppii vai miten se meni..

Keskiviikkona onnistuin saamaan flunssan ja kärsin siitä vieläkin. Toivottavasti pääsisin siitä pian eroon niin voisin nauttia pitkästä viikonlopusta. Ja huomenna pitäisi taas käydä kaupassa..

Yksi asia mitä täällä oppii tekemään on huolehtia raha-asioistaan. Mielestäni on ihan hyvä idea saada hieman ensimakua näistä asioista ennen kuin joutuu ottamaan harteilleen täyden vastuun esimerkiksi omasta kämpästä, sähköstä, vedestä, autosta, ruuasta, jne.

Taas tullut hieman tarinoitua ja jaariteltua, mutta nyt nukkumaan. Hyvää pääsiäistä!

Selvennystä

Hieman selvennystä statuksestani työpaikalla, teknisestä turvallisuudesta ja yrityksestä ylipäätään.

Status:
 Toimin työntekijän/opiskelijan statuksella ja sillä tarkoitan että pääasiassa seuraan vuorossa olevaa paikallisvartijaa, hänen toimintaansa sekä suoritan pieniä tehtäviä kuten yleisön poistamista alueelta sulkemisen yhteydessä. Mitään vartijan oikeuksia minulla ei ole. Täälläkin tulee suorittaa lyhyehkö koulutus turvallisuusalan tehtäviin, josta todiskukseksi on näyttää vartijankortti. Olen siis työvuorossa olevan paikallisvartijan "henkivartija" ja seuraan häntä vartiointikierroksilla ja autan tarvittaessa pienissä askareissa jotka he luottavat minun tehtäväksi. Uskon että ajan kanssa he tulevat luottamaan minuun paremmin ja tätä myöden antavat haastavampia ja vastuullisempia tehtäviä. St. James Cavalierin turvallisuudesta on vastuussa Sterling Security. (http://www.sterlingsecurity.com.mt/home.htm)

Tekninen valvonta:
 Tekninen valvonta on pääasiassa samankaltaista kuin Suomessa tosin mielestäni hieman heikohko ja he luottavat pelkkään kamera- ja paloilmoitinjärjestelmään. Huomasin myös valvomon seinällä yhden liiketunnistimen, mutta he sanoivat ettei se ole käytössä. Kameravalvonta ei myöskään kata koko rakennusta ja vastuu paikan turvallisuudesta on aina yhden vartijan harteilla. Tosin sieltä ei kuulemma ole kertaakaan mitään varastettu aiemmin, mutta kannattaako siihenkään luottaa ikuisesti.

Yritys/tilat/tarjonta:
 En tiedä miksi muuksi sitä kutsuisi kuin kulttuurikeskukseksi. Rakennus on vanha "linna", joka sijaitsee vallihaudan takana ja suojeli joskus muinoin Vallettan kaupunkia mahdollisilta hyökkäyksiltä. Katolta löytyy myös vanhat tykkien paikat, mutta katto ei ole yleisölle avoin pääministerin konttorin sijaitessa aivan naapurissa ja se on pidettävä lukittujen ovien takana. Itse rakennuksen ollessa yksi hyvä syötti turisteille, löytyy sisältä myös teatteri, elokuvateatteri, taidegalleria jossa säännöllisin väliajoin eri töitä esillä, musiikkihuone, kahvila ja ravintola. Koulut ja päiväkodit tekevät myös retkiä  ja heille tarjotaan käsinukke-esityksiä, maalaamista sekä muuta askartelua. Päivän aikana paikkaa käy ihmettelemässä noin 100 henkeä, mutta kävijämäärät vaihtelevat riippuen esityksistä ja luokkaretkistä.

2. viikko käyntiin

Eilen tuli viikko täyteen ja toista viikkoa kehiin. Kyllä tähän pikkuhiljaa tottuu.

Hupsista! Tainnut jäädä pari päivää rästiin blogin suhteen.. No koitetaas paikata asia pikimmiten.

Alotetaas perjantaista. Aamut aina yhtä kamalia oli sitä sitten Suomessa tai Maltalla. Yhdeksäksi töihin ja bussit myöhässä liikenneruuhkan takia... Nice.. Työpäivä meni rutiininomaisesti: valvomossa istuessa ja vartiointikierroksia tehdessä. Työtehtävät koostuvat pääosin ovien availuista ja sulkemisista. Joskus autamme myäs huollon jätkiä huoltohommissa. Paperihommat ovat käytännössä olemattomat. Illalla käytiin tutustumassa paikalliseen yöelämään.. Aikamoista..

Lauantai kului perjantaista palautumiseen. Kaupassa taidettiin käydä, mutta aikalailla siinä päivän ohjelma olikin.

Sunnuntaina olikin sitten enemmän ohjelmaa: Kävimme mansikkafestivaaleilla katsomassa esityksiä ja syötiin vohveleita.. Mansikoilla höystettynä tietenkin! Kuvia pitäisi olla ainakin muutama ja latailen niitä tänne heti kun saan tietokoneen hyväksymään kännykkäni tiedonsiirtoa varten.. Harmi vain että tästä tulee pitkä pätkä teksiä ilman mitään kuvia. Tylsää..

No sitten päästäänkin maanantaihin. Tänään töissä olikin hieman jännitystä kun palohälytin alkoi huutamaan ja meidän piti sitten Charlesin kanssa käydä tietty katsomassa mistä on kyse.. Noo se olikin sitten vaan huollon pojat leikkineet rälläkällä teatterissa. Ei siinä mitään.. Ainakin hetken jännitystä.
Maanantaisin ja tiistaisin paikka suljetaan jo viideltä ja työpäivän lopuksi saatiin käydä häätämässä kaikki vierailijat pois. Olin hieman yllättynyt kun ihmiset vain kiittelivät kun heitä kävi hätistelemässä ja poistuivat ilman mukinoita rakennuksesta. Itse lähdiin hieman viiden jälkeen, mutta Charlesin vuoro jatkui vielä kuuteen saakka.

Se olisi sitten tältä erää tässä. Pistän kuvia tulemaan myöhemmin perästä. Nyt nukkumaan.

Toinen työpäivä

Toinen päivä töissä. Työpäivä alkaa yhdeksältä ja päättyy viideltä. Työnkuvaan kuuluu ihmisten tuijottaminen kameroiden kautta ja vartiointikierrosten tekeminen ympäri kohdetta.

Työpaikalla työskentelee yhteensä kolme vartijaa (Joseph, Omar ja Charles) joista vain yksi on paikalla kerrallaan. Työvuorot koostuvat aamu- ja iltavuoroista, joista itse tulen työskentelemään vain aamuvuoron aikaan bussiliikenteen takia. Aamuvuoro heillä alkaa kuudelta aamulla ja päättyy kuudelta illalla. Iltavuoro puolestaan alkaa puoli kuusi illalla ja päättyy puolenyön aikoihin.

Eilen työskentelin Josephin kanssa, tänään Omarin kanssa ja huomenna Charlesin kanssa. Jokaisella on omanlaisensa tyyli hoitaa hommansa, mikä on ihan mielenkiintoista katseltavaa.

Töiden lisäksi en tänään ole tehnyt juuri mitään, jos kotimatkalla eksymistä ei lasketa.

En kyllä tiedä mitä tästä tulee, jos joka päivä pitäisi jotain kirjoitettavaa keksiä..

Uusi kämppis ja ensimmäinen työpäivä!

Elikkäs tiistai. Yöllä asuntoomme muutti uusi asukas Espanjasta ja käytiin porukalla Stage Maltan tapaamisessa jossa hoidimme pakolliset paperihommat ja otettiin pari kuvaa Stage Maltan omiin arkistoihin. Tiedä sitten mihin kuvat joutuvat, mutta mitä sillä on niin väliä. Asiallisia kuvia olivat kumminkin.

Tämän tapaamisen jälkeen lähdettiin sitten Vallettaan, jossa vähän taas kateltiin, ihmeteltiin ja käytiin syömässä. Kotiin tultiin jossain vaiheessa illalla. Tarkkaa aikaa en nyt tähän hätään keksi.

Tänään oli siis ensimmäinen työpäivä ja sehän meni kohtuullisen hyvin ja työtoverit ovat myös erittäin mukavia. Päivän pituus ja työnkuva hieman painoivat, mutta mitä pienistä! Suomessa olen oppinut että työn kuuluu olla ikävää, inhottavaa ja sen ainut tarkoitus on tuoda leipä pöytään ja bisset kaappiin, mutta asia ei itseasiassa olekkaan ihan näin.. Jokapäivä oppii jotain uutta.. Lähtö töihin oli suunnilleen yhdeksän paikkeilla ja takaisin asunnolla olin noin seitsemältä illalla. Onnistunut päivä kaikenkaikkiaan. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa harkita aurinkorasvan hommaamista..

Iskenpä tähän loppuun vielä oman pärstäni ihan vain jottet saisi unta ensiyönä. ;)

Jospa kohta nukkumaan..(?)

Viimeinkin täällä. Näin kaukana kotoa en ole koskaan ollut. Alku on aina kankea ja olen erittäin tyytyväinen että Anniina ja Jenna ovat mukana. Kaiken ollessa uutta, ihmeellistä ja erilaista kuin mihin on tottunut, on hyvä että pystyy puhumaan suomea silloin tällöin.

Elikkäs.. Eilen laskeuduimme Maltan lentokentälle josta meidät haettiin ja tuotiin uuteen kämppäämme jossa meidät otettiin avosylein vastaan. Jaamme asunnon kolmen muun opiskelijan kanssa, jotka ovat äärettömän mukavia, ystävällisiä, ihania.. ja tätä listaa voisin jatkaa vaikka koko yön..

 Kävimme bussilla vielä kaupassa ja tutustuimme samalla hieman paikalliseen joukkoliikenteeseen. Loppuilta menikin sitten lepäillessä ja ihmetellessä.

Tänään heräiltiin siinä 9-10 maissa ja suunniteltiin lähtöä kävelyretkelle. Kävinpä sitten ennen lähtöä suihkussa ja huomasin että vaihtoehdot olivat joko jäätävän kylmä tai polttavan kuuma.. Jos ei muuta niin ainakin heräsin. ;)

Sitten lähdettiinkin reissuun. Mentiin aluksi bussilla rannalle ja siellä sitten käveltiin, syötiin eväitä ja ihmeteltiin maisemia. Lämpöä oli kuin Suomen parhaimpana kesäpäivänä, aurinko paistoi ja tuuli hyväili auringon runtelemaa lumenvalkeaa ihoani. Erittäin hyvä päivä pienelle patikointiretkelle ja niinhän siinä kävi että pikkasen paloin, mutta se kuuluukin asiaan.

Takaisin päästyämme teimme ruokaa ja söimme itsemme kylläisiksi. Ilta onkin sen jälkeen mennyt elokuvaa katsellessa ja nauraessa tulipunaiselle otsalleni.

Ei se auta kun mennä nukkumaan. Huomenna tapaaminen Stage Maltan porukoiden kanssa kahden aikaan päivällä. Nyt vaan stressataan että onko kaikki tarpeelliset paperit mukana.. (Kyllä ne on.. Toivottavasti..)